Longyearbyen, Huippuvuoret

Vielä yhden postauksen verran palataan Huippuvuorille. Me ystäväni kanssa asustimme matkalla ollessamme Longyearbyenissä Airbnb-asunnossa. Olemme molemmat opiskelijoita ja kummallakaan ei ollut suurta mielenkiintoa laittaa tuhatta euroa viikossa pelkkään yöpymiseen joten meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin vuokrata Airbnb-huone. Vaikka rahaa säästyi ihan mielettömästi tällä tavalla, en silti koe että huoneen vuokraaminen on välttämättä minua varten, tai sitten pitäisi vuokrata koko asunto itselle. Muutekin kun olimme retkillä, saimme kuulla oppailta että asumisen hintataso Huippuvuorilla on todella korkea, ja useat ottaa Airbnb vieraita aina kun pystyvät.

Muuten Longyearbyen oli oikein mukava. Yllätyin kuinka paljon tekemistä riittää ihan "kaupungillakin". Pelkästään yhdeksi päiväksi riittää kauppoja mitä kiertää. Kaksi päivää saa kulutettua kierrellessä kaupunkia kävellen. Museoitakin ja nähtävyyksiä löytyy myös kaupungista, joten aika ei varmasti tule pitkäksi. Vaikka kaupunki on pieni on siellä silti puuhaa kuten näkyy. Myös ravintoloiden määrä yllätti positiivisesti, löytyi hamppareita ja pitsaa, fine dinigia sekä paikallisia erikoisuuksia.

Kaikki kulkivat säänmukaisissa vaatteissa, oli tuulenpitävää kerrosta ja pipoja. Oli helppoa aamullakin pukeutua kun ei tarvinnut välittää miltä näyttää, vaan tärkeintä oli pysyä lämpimänä ja tuulelta suojassa. Oli myös mukavaa että Huippuvuorten hiiliteollisuus oli myös näkyvissä, ettei sitä ollut hävitetty täysin pois. Vuorten rinteiltä löytyi useita vanhoja kaivoksia.

Itse pidin Longyearbyenistä todella paljon, kaupungista löytyi kaikki mitä tarvii (ainakin matkan aikana...) sekä ilmapiiri oli mukavan rento. Minun viihtymiseen tarvitaan vain kauniit vuoristomaisemat ja se puoli on kyllä tuolla hoidossa. Lento kun laskeutuu, tulee turvallinen tunne kun on täysin vuorten ympäröimä. Turisteja paikan päällä ei ollut paljoa, mutta sekin tulee varmasti muuttumaan. Tulee olemaan mielenkiitoista joskus 10-20 vuoden päästä lähteä käymään uudelleen ja nähdä paikka. Turismi kun tuolla tulee kasvamaan aivan varmasti ellei sitä joku sössi. 

Ensimmäinen viikko Porvoossa

Heippa! Tässä on nyt ensimmäinen viikko (tai oikeastaan ensimmäiset neljä päivää) vietetty Porvoossa ja näihin päiviin on mahtunut vaikka mitä! On tullut käytyä vihdoin terassilla, istuttu jokilaivoissa, syöty hyvää ruokaa ja uskaltauduin jopa vähän viihteelle. Säät ovat kyllä suosineet Porvoossa täysin. En tiedä onko koko kesän ollut näin kaunista, mutta ainakaan Tampereella ei ole ollut näin kaunista säätä hetkeen. Vaikka aamut ovatkin olleet synkkiä, on aurinko aina alkanut paistamaan illemmalla. Tämän takia on tullutkin melkein asuttua terassilla, haha. Puhuimme juuri ystäväni kanssa terassilla istuessamme että jos elämä Porvoossa olisi aina tällaista ei olisi mitään ongelmaa viihtymisessä.

SMAKU - Taste of Porvoo

Heippa, nyt oli pakko tulla antamaan hieman Porvoo vinkkiä! Porvoossa on nimittäin aivan ihana tapahtuma nimeltään SMAKU. Eli tiivistettynä; tietyistä ravintoloista saa maisteluannoksia jotka maksavat viisi euroa. Ravintolat ovat tehneet oman maisteluannoksen joka tuo esiin Porvoon ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, on se mieluisasti myös tehty lähellä tuotetuista raaka-aineista. Ensin en menannut itse innostua tapahtumasta, mutta ystäväni suosittelivat sitä suuresti joten uskaltauduin tutustumaan Wanhaan Laamanniin ja Sicapelleen vanhassa kaupungissa. En olisi itse valinnut näitä annoksia kokeiltavaksi, mutta ne saivat niin paljon suitsutusta tapahtumaan osallistuneilta joten uskaltauduin, ja kyllä kuulkaa kannatti!

WANHA LAAMANNI

Savukurpitsa & Sienet

Kävimme ensimmäisenä Wanhassa Laamannissa, sillä kurpitsakeitto oli kuulemma aivan mahtava. Ja sitä se oli. Joka suupalalla tuli uusi maku, ja mietimmekin ystäväni kanssa että saisiko sitä ihan täysikokoisena annoksena. Annoksessa oli erilaisia sieniä, muunmuassa kanttarellejä, kurpitsansiemeniä sekä kurpitsaa usealla eri tavalla valmistettuna. Dramatiikkaa toi annokseen kun itse keitto pursutettiin/vaahdotettiin (?) annoksen päälle. Tämä oli oikein onnistunut maisteluannos, ei vain ruoka, mutta myös puitteet Porvoon vanhassa kaupungissa olivat mitä parhaimmat!

Wanhassa Laamannissa oli myös kolme pientä palaa: Piparminttukonvehti, omenavaahtokarkki, mustikkafinancier. Näistä ei tullut otettua kuvaa ja muutenkin, ne eivät oikein vakuuttaneet. Myös hinta tuntui korkealta kolmesta sormenpään kokoisesta maistiaisesta. Piparminttukonvehti oli oma suosikkini, se oli  vaan juuri sopivasti makea.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SICAPELLE

Spelttiä & pistaasia

Sicapellen ruokaan kuului spelttiä sekä pistaasipähkinöitä. En itse ole ennen edes maistanut spelttiä, vähän ehkä jopa kammoksunut sitä. Oikeastaan koko annos oli täynnä kammotuksia, oli lehtikaalia, spelttiä, ruisohraa yms. Mutta annos oli mitä parhain! Ei sanaakaan huonoa sanottavaa, todella hyvä ja jopa täyttävä. Tästäkin olisimme kaivanneet täysikokoista annosta ystäväni kanssa, oli nimittäin niin herkullinen!

SMAKU - tapahtuma huipentuu nyt lauantaina eli 27.8 Porvoossa Kulttuuritalo Grandissa jossa on paikalla kaikki ravintolat sekä maisteluannokset. Mikäli sattuu Porvooseen tällöin, suosittelen ehdottomasti käymään, itse ainakin menisin! Ja mikäli menet, maista ainakin nämä kaksi annosta, niillä ei voi mennä pieleen!

Tuleva syksy

Heippa hei!  Odottelen tässä olympialaisten keihäsfinaalia, tai siis pilkin ja parhaani mukaan yritän pysyä hereillä. Haha. Olen tässä illan mittaan katsellut tulevaa lukujärjestystä ja täytyy myöntää että vähän alkaa jännittämään. Vaikka kyllä sitä yksin aina pärjää, on kuitenkin myönnettävä että vähän jännittää ja mietityttää aloittaa taas "uudelta pohjalta". Suurin osa opiskelukavereistani lähtee vaihtoon, joten tuleva syksy tulee olemaan kuin taas aloittaisi uuden koulun. Typeräähän se vähän on tälläisia miettiä kun kyllähän sitä aina selviää. Täytyy silti tunnustaa että olen saattanut vaihtaa muutamia kursseja verkkokurssiin, jolloin on vähemmän aikaa vietettävänä kampuksella.

Toisaalta en millään malttaisi odottaa syksyyn, muutan takaisin omiin nurkkiin ja saan taas kaikki omat jutut käsiini. Vaikka Tampere on koti, on Porvoossa sijaitseva asuntokin oikein mukava. Ja on syksyllä muitakin kivoja asioita tiedossa; on opintomatkaa Irlantiin, viimeisiä opiskelijabileitä ja muutenkin syksyn fiilis on todella mukava kun illat pimenevät ja puut muuttuvat hiljalleen oranssiksi. Täytyy muistaa kuljettaa kameraa mukana, Porvoossa kun on todella nättiä syksyisin etenkin alkusyksystä. Loppujen lopuksi, taidan kuitenkin  odottaa jo ilolla tulevaa syksyä. Kuvituksena on viime syksyltä muutama kuva kun vietin parhaimman viikonlopun ikinä Porvoossa, kävimme muunmuassa Emäsalossa sekä Haikossa ystävieni kanssa.

Ravintolavinkki: Svalbar, Longyearbyen

Olin jo vähän ennen Huippuvuorten reissua kattellu minkälaisia ravintoloita paikan päältä löytyy, ja yllätyin kuinka paljon ravintolavalikoimaa siellä on! Syötiin ensimmäisenä päivänä heti saapumisemme jälkeen täällä hampparit, ja en tiedä oliko se matkaväsymys vai mikä mutta tuo hamppari oli yksi parhaista mitä olen ikinä syönyt! Syötiin Svalbar burgerit, mutta ilman BBQ-kastiketta. Hamppari oli mielestäni Longyearbyenin parhain, ainakin verrattuna toiseen paikkaan missä käytiin. Saatiin paljon vinkkejä mennä Coal miners pub & grill'iin, sillä sieltä löytyisi parhaat hampparit, mutta ei ne olleet kyllä läheskään yhtä hyvät kun Svalbarissa.

Svalbar sijaitsee ihan Longyearbyenin kävelykadulla, siitä ei voi erehtyä. Ravintola/pubi on helposti löydettävissä, ja mitä siellä kävimme muutaman kerran, oli se aina myös melko täynnä. Muutkin ruoat näyttivät superherkullisilta, esimerkiksi pitsat olivat sellaisia että jos olisimme olleet pidempään reissussa, olisi sitäkin täytynyt maistaa! Jos Huippuvuorille eksyy, niin ehdottomasti kannattaa käydä koittamassa!

Pyramiden, Huippuvuoret

Huippuvuorilla ollessa, haluttiin käydä tutustumassa johonkin muuhunkin siirtokuntaan kun vain Longyearbyeniin. Itseäni olisi himottanut käydä Pyramidenin lisäksi myös Barentsburgissa, mutta budjetti rajoitti tutustumiset yhteen. Valittiin sitten Pyramiden, sillä se vain iski sillä hetkellä enemmän, ja pitäähän sitä jotakin jättää ensi kertaankin! 

Me valittiin budjettimatkailijoina halvempi matka Pyramideniin, ja oltiin kyllä tyytyväisiä valintaan. Vene oli pienempi millä mentiin, ja oli mukavempi kulkea kun laiva ei ollut ihan tupaten täynnä. Oppaita reissulla oli kaksi, toinen veneessä ja toinen sitten Pyramidenissä. Pyramidenhän on hylätty siirtokunta, joten siellä asuu enää noin kolme asukasta, ihan vain ylläpitääkseen turismia.

Tälle reissulle kannattaa ottaa jotakin pientä purtavaa mukaan, sekä lämmintä vaatetta. Vaikka veneessä on lämmitys, sai siellä istua toppatakki päällä, ja vähän jäin kaipailemaan paksumpia housuja. Myös pipo ja hanskat ovat ihan järkevä ottaa mukaan. Itselläni oli päällä tuulenpitävä toppatakki, thermostrikoot joiden alla oli lämpökerrasto ja päällä tuulipuvun housut. Toppatakin alta löytyi lämpökerrasto ja villapaita, mukana olivat myös pipo ja hanskat.

Kun laiva saapui Pyramideniin oli siellä opas vastassa ja hypättiin pieneen bussiin, joka vei meidät "keskustaan". Päästiin tutustumaan kolmeen rakennukseen; kulttuuritaloon, uimahalliin ja ravintolaan. Oli todella mielenkiitoista päästä kiertelemään ja katselemaan näitä hylättyjä rakennuksia. Herätti myös pienesti kysymyksiä siitä onko kuinka hyväksi luonnolle jättää kaikki noin vain jälkeensä. Viimeisenä käytiin myös pienessä Pyramiden-museossa, ja tuhlattiin päiväbudjetti matkamuistomyymälässä. 

Koko retki kesti yhdeksästä kymmeneen tuntia, ja siihen sisältyi lounas sekä kierros Pyramidenissä ja pysähdys jäätiköllä. Bonuksena näimme myös sinivalaita. Retki oli kallis, mutta kuten ystäväni kanssa puhuimme, mutta koko rahan arvoinen. Mikään ei ole kauniinpaa kun mennä laivalla kauniissa auringonpaisteessa lumisten vuorten ympäröimänä. Kamera ei edes pystynyt tallentamaan sitä kuvaa, se on vain itse nähtävissä. 

Boat trip to Pyramiden and Nordenskioldbreen

Polar Charter

1 600,- nok (n. 185 eur)

Long time no see

Heippa taas pitkästä, pitkästä aikaa. En aio edes tuhlata kenenkään aikaa selittelemällä miksi täällä on ollut hiljaista, muutakun että töitä on ollut ihan kiitettävästi, sekä mieli ollut kesän pienesti maassa. Mutta nyt syksyllä voi taas mieli noustakin, nyt muutaman viikon sisällä alkaa nimittäin viimeinen vuosi AMK-opintoja! Nyt kesällä on kaikki kirjoitusfiilarit puserrettu täysin oppariin, joka alkaa sekin vedellä viimeisiään. Enää muutamat viilaukset ja sen voikin pian jo palauttaa.

Puhelimeni hajosi jo keväällä ja nyt kesällä ryhdyin käyttämään isäni vanhaa puhelinta. Tässä puhelimessa ei ole 4G verkkoon mahdollisuuksia, taikka etukameraa. Vaikka ihan kiva ettei puhelimessa niin paljon toimintoja ole, on se silti pienesti harmittanut kun kaikki kivat hetket ovat jääneet kuvaamatta, kamera kun on kivikautinen. Tästä ärsyyntyneenä olenkin tilannut uuden puhelimen ja mielenkiinnolla odottelen millainen viritys postilaatikkoon kilahtaa. En nimittäin tilannut perinteistä kautta puhelinta, vaan kokeilen mikäli Kiinasta saisi jotakin uutta ja mielenkiintoista.

Odotan huomista sunnuntaita kun kuuta nousevaa, sillä silloin on minulla viimeinen työpäivä tälle kesälle, ja pääsen vihdoin kesälomalle. Tätä on odotettu, ja en enää toiste kyllä pidä kesälomaa näin loppu kesässä. On ollut nimittäin pitkä kesä odotellessa lomia. Mutta sellaisia pikakuulumisia täältä, kyllä tästä vielä noustaan!